Kantarellikastiketta ja kotikuvia

Herra oli taas viikonlopun kalassa joten oli hyvää aikaa tehdä tai siis olla tekemättä mitään ihmeempää. Siivoilin, kävin kaupungilla, kokkailin äidin kanssa, lenkkeilin, laitoin kynnet nätiksi ja luin internetin läpi (tai ainakin siltä tuntui). Äiti ehdotti lauantain menuun kantarellikastiketta ja sitä tehtiin. Vaikka pitäisi torimyyjiä tukea, niin kahdeksan euron litrahinta kantarelleilla ei oikein houkuttanut... Onneksi Stockalla oli hinpun halvempia eli 13,90 €/kg. Arvioin että litrahinnaksi tuli 5-6 euroa.



Kantarellikastikkeeseen ei minun mielestä kannata alkaa sotkemaan mitään maustettuja tuorejuustoja tai muita hyvää makua peittäviä aineksia. Kermalla, sipulilla, pippurilla ja suolalla tulee paras lopputulos! Pätee muuten aika pitkälle kaikkiin ruokalajeihin kun mukaan heitetäään vielä kourallinen yrttejä.

Kantarellikastike
3-4 annosta

• 1 iso sipuli


• iso nokare voita


• 1 l kantarelleja


• 4 dl ruokakermaa (tai kuohukermaa jos oikein herkutellaan)


• valkopippuria


• suolaa

Pilko sipuli ja kuullota pannulla voissa. Jos sienet ovat isompia, niin silppua myös ne pienemmiksi. Lisää sienet pannulle ja paistele viitisen minuuttia. Lisää kerma ja mausteet ja anna hautua vartin verran. Tarkista suola.

Tarjoa uusien perunoiden kanssa.

Jälkkäriksi äiti oli tehnyt herkullisen ja mehevän Valdelmaisen mustikkapiirakan, jonka ohje löytyy Myllyn Parhaan sivuilta.



Koti on taas saanut tauluhankintojen myötä vähän lisää ilmettä. Sohvan yläpuolella olevat tulut ovat Marimekon ilmaislehtisestä taiteillut, kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin. Olkkarin seinälle päätyi myös hassu vaneripalapeli peuran pää ja tv-tasolla kököttää edelleen loistava viiksi-taulu, jonka tilasin poikakaverille Etsystä synttärilahjaksi jo keväällä.







Keittiön kuvat nappasin äsken iltahämärässä ja valo on karmaiseva, mutta ehkäpä se olennainen eli kivat kuvat tulee esiin vaikkei oikeuksiinsa pääsekään.





Tarkoitus olisi kerätä keittiön seinä suht täyteen valkoisella kehystettyjä kuvia ja valokuvia. Tähän mennessä haalituista Kakku-juliste Moko Marketista, kaksi postikorttia alempana oikealla pystyrivissä Design Forum Shopista ja loput Kreegah Bundololta. En ole antanut hyväksyntääni tuolle keskellä olevalle tuubansoittajahepulle vihreällä pohjalla, mutta se on kuulema poikakaverin suosikki. Ällö sanon minä...

Loppukevennyksenä vielä sissit kissankellot, joista viimeiset on sinnitelleet maljakossa yli neljä viikkoa! Ihan käsittämätöntä. Niitä oli kimpullinen ja vaikka kuihtuneet olen aina nyppinyt pois, niitä oli kolmeen viikon kohdalla vielä kimpuksi kutsuttava määrä. Ei tuo kovin esteettinen asetelma enää ole, mutta ei niitä raaski heittää pois ennen kuin viimeinenkin lakkaa kukkimasta.