Olen ihan rakastunut Suomalaisen kirjakaupan alesta löytämääni italialaiseen keittokirjaan. Oikeasti toteutettavissa olevia reseptejä ja yhdessäkään kokeilemassani ei vielä toistaiseksi ainakaan ole ollut valittamista.

Samaisesta kirjasta tein tänän ensimmäistä kertaa polentaa. Itse asiassa en ole tainnut aiemmin edes maistaa sitä. Mikä tulee nyt kyllä muuttumaan, koska hyvää tuli! Pitää suositella appiukollekin, koska maissista tehty polentahan on luonnostaan gluteenitonta eli sopii keliakikolle.

Polenta al forno
- 250 g maissiryynejä tai valmiiksi esikypsytettyä polentajauhetta
- 1 l vettä
- 1 sipuli
- 150 g pekonia (Stockmannin leikkeletiskin Englannin pekoni on ehdottomasti parasta!)
- 400 g tomaatteja
- 250 g naudan jauhelihaa
- ~50 g sieniä (itse käytin Pirkan kuivattuja osterivinokkaita 25g, mutta moni muukin käy; ohjeessa käytettiin herkkutatteja)
- fontina-juustoa (itse käytin Alpzilser tilsittiä, mutta myös muut kuumassa sulavat kovat ja vahvat juustot käyvät)
- 50 g parmesania
- mustapippuria
- suolaa
Laita ensimmäiseksi kuivatut sienet likoamaan reiluun määrään vettä. Kiehauta litra vettä ja lisää polenta. Anna kiehua ohjeen mukaan (maissiryynit puolisen tuntia ja polentajauho 5min) ja laita seos sitten laakeaan astiaan jähmettymään. Kuutioi sipuli ja pekoni ja käytä pannulla. Kuutioi myös tomaatti, lisää pannulle ja anna hautua muutama minuutti. Siirrä seos kulhoon odottamaan ja paista jauheliha. Lisää jauhelihan sekaan sienet, mustapippuria ja ripaus suolaa. Yhdistä jauheliha ja sienet sekä tomaatti-sipuli-pekonisekoitus. Leikkaa jäähtynyt ja jähmettynyt polenta parin sentin siivuiksi ja levitä siitä puolet voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle lihatäyte, lado fontina-siivut täytteen päälle ja lopuksi asettele loput polentasiivut päälimmäiseksi. Levitä päälle vielä parmesanraaste ja paista uunissa 200 asteessa 35 min.

Tältä se sitten omalla lautasella näytti.
Jälkkäriksi nautiskeltiin ihan suomalaisesti vaan lettuja, vattuhilloa ja kermavaahtoa.
Jossain vaiheessa ennen kuin olin edes maistanut ranskalaisia macaron-leivoksia päätin alkaa elämäni aikana vielä loistavaksi macaron-leipuriksi. Ne ovat niin kauniita ja yksinkertaisia ja ihania…

Lähde
Nyt kun olen maistanut niitä olen entistä enemmän innostunut macaron-leipurin urasta. Ostin tänään pitkään kirjakaupassa kuolaamani kirjan Pariisilainen macaron-leivos jota on pakko päästä ensitilassa kokeilemaan!

Sitten joskus kun menen naimisiin, niin näitä tarjoillaan siellä kaikissa sateenkaaren väreisssä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti