6/12/2013

Kesäherkkuja


Meidän asunton on ihana, mutta ainut vika tässä on se että parveke puuttuu. Muuten ajattelen realistisesti, että olisihan siinä siivoaminen ja hoitaminen ja kuinka paljon näin keskellä kaupunkia tulisi parvekkeella istuttuakaan, mutta keväällä iskee aina parvekekateus! Ihania kalusteita ja istutuksien laittamista lehdet ja tv pullollaan. Yritin sitten paikkailla puutetta istuttamala yrtit ikkunalaudalle.


Nyt ne rehottaa jo mukavasti aamuauringon puoleisella ikkunalla ja pitäisi istuttaa viikonloppuna kukkaruukkuihin. Sipulit taas eivät ole niinkään innostuneet. Tuo aavistuksen tuuheampi on ruohosipuli ja harvahapsi pillisipuli.



Tuoreiden yrttien lisäksi suurta kesäherkkuani on raparperi, josta tehty kaurapaistos on ehkä maailman parasta makeaa herkkua. Koska olen surkea leipuri ja pitäydyn mielelläni paistosten tyyppisissä uuniin nakattavissa jälkkäreissä, Valion lehtisestä osui silmään tämä erinomainen raparperi-pullavanukas. Testasin tätä äitienpäivänä, joten saattaisi olla uuden satsin tekemiseen jo aihetta! Tässä hiemman oikaistu ja tuunattu versio Valion ohjeesta.
 

Raparperi-pullavanukas
6-8 annosta
  • 250g (vähintään, saa olla reilumminkin)
  • 2,5 dl vaniljakastiketta
  • 2,5 dl maitoa
  • 3 munaa
  • ripaus kardemummaa
  • 10 dl tai 400g raparperipaloja
  • 1 dl sokeria (ruskea sokeri sopii mainiosti)
  • nokare voita
  •  2,5 dl vaniljakastiketta tarjoiluun
Leikkaa pulla noppakuution kokoisiksi paloiksi. Sekoita kulhossa vaniljakastike, maito, munat ja kardemumma. Kuori raparperit, pilko paloiksi ja käytä sitten paistinpannulla yhdessä sokerin ja voinokareen kanssa muutama minuutti niin, että sokeri sulaa ja karamelisoituu. Voitele uunivuoka ja levitä puolet pullapaloista siihen. Kaada päälle raparperipalat ja levittele päälle loput pullakuutiot. Kaada tasaisesti pinnalle vaniljakastikeseos. Paista 175-asteisen uunin alatasolla reilu puoli tuntia kunnes jälkkäri on hyytynyt. Tarjoa lämpimänä vaniljakastikkeen kanssa.



Ja sitten vielä varoittava esimerkki eli ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Ei kannata keittää kaffea espressopannulla ilman vettä. Kahva suli irti, nuppi jäi käteen, tiiviste valahti pitkin keittimen sisusta ja kahvi hiiltyi mustaksi. Ei auta enää Bialettin varaosatkaan...

Tarkennettakoon vielä, että tämän tuhon sai aikaan hurmaava mieheni, joka aamulla ennen lentokentälle juoksemistaan ystävällisesti laittoi vaimolle kaffen tulille.


2 kommenttia:

  1. Myös kun unohtaa suodattimen kiinnittämisen puhdistamisen jälkeen - se on ihmeellistä kuinka pitkälle kahvinpurut lentävät pitkin seinille...

    Tosin kahvinatsina on pakko sanoa, että kyseessä on mokkapannu - espresson olennainen osa on pinnalla oleva crema, jota pannulla ei saada. Englanninkielinen käännös on moka pot.

    VastaaPoista
  2. Jänniä vekottimia... Ja kiitos tarkennuksesta! Itse olen vasta tieni alussa kohti kahvinatseilua, mutta se lienee tulevaisuus kuitenkin.

    VastaaPoista